Kertausharjoitukset Miamissa 11.-15.4.

Niinhän se sitten meni, että pitkän talven jälkeen on aika vähän treenailla kesää varten. Koska täällä pohjoisessa ei vielä kesäkeleihin ylletä, lähdettiin kertausharjoituksia varten etelän lämpöön Miamiin. Ei siis muuta kuin lentokoneeseen ja suunnaksi South Beach.

La 11.4.
Oma matkani alkoi jo perjantaina kun kipitin kapsäkkeineni matkatoverini Annikan tykö Manhattanin hulinaan. Virallinen lähtölaukaus kuului kuitenkin herätyskellon soidessa aamuyöstä, hälyttäen kaksi unista tyttöä kohti La Guardian lentokenttää. Turvatarkastukset (ei ollut edes jonoa!), koneen vaihto Pohjois-Carolinassa ja iltapäivällä koneemme laskeutui aurinkoiseen sateiseen Miamiin. MITÄ?! Ei sen nyt näin pitänyt mennä! Tilasimme aurinkoa ja lämpöä, mutta niin vain näytimme saavan kaatosadetta ja kosteutta.Alkujärkytyksen jälkeen päätin vakaasti että kyseessä tulee olemaan viikon ainoa, nopeasti ohimenevä ukkoskuuro, jonka jälkeen se todellinen kesä voisi sitten alkaa.

Lentokentältä luovimme tiemme pari korttelia rannalta sijainneeseen majoitukseemme ja ässetyimme aloillemme. Loppuihan se sadekin viimein sitten ja pääsimme katsastamaan sen iiiihanan hiekkarannan. Ja oih! Valkoista hiekkaa, turkoosia vettä... Saako tänne jäädä lopullisesti??
Lauantai-illan ohjelmassa oli katsastaa yksi keskustan clubeista yhdessä hostelliporukan kanssa. Siellähän nimittäin oli jos jonkinmoista hörhöä (oikeasti... ollaanko me Annikan kanssa maailman vikoja jotka ei o koko ajan aineissa??), joista sitten sai hyvää hengailu- ja jammailuseuraa. Ilta alkoikin hostellin kuistilta, missä tuli tutustuttua ihmisiin ja jannut pisti siinä harva se ilta jamit pystyyn.
Su 12.4.
Hyvää pääsiäistä!
Aamu lähti uikkareiden metsästyksellä, kun meikäläinenhän ei pohjoisesta mitään ostanut koska "siellä Miamissa on kuitenkin parempi valikoima". Varmaan tottakin, ja asianmukaisen ranta-asun shoppailtuamme suunnattiin palvomaan polttavaa aurinkoa superaurinkorasvojemme kera.(Huomatkaa kuvassa varpaat, jotka ovat niin valkoiset ettei tahdo hiekasta erottaa :D)

Palamispelkojen vuoksi viihdyimme rannalla hyvin lyhyen ajan. Ehdin kuitenkin käydä kastamassa itseni suolaiseen meriveteen, minne olisikin tehnyt mieli jäädä lillumaan vaikka kuinka pitkäksi aikaa!

Illallisen jälkeen alkoi ohjelman suunnittelu taas hostellin terassilta, jonne muukin porukka kerääntyi vähitellen. Päädyttiin lopulta läheiselle clubille, jolla oli takapihan patio rannalle päin. Itse klubipuoli siellä sisällä ei juurikaan meikäläistä innostanut, mutta takapihan lounge oli kyllä hieno. Siellä oli isoja futon-sänkyjä alueen keskellä, reunoilla rantatuoleja, sohvia ja pylvässänkyjä. Ihana hengailualue palmujen katveessa!

Ma 13.4.
Myöhäisen herätyksen jälkeen nautiskelimme suuren amerikkalaistyylisen aamiaisen läheisessä ruokapaikassa, jonka jälkeen suuntasimme taas kohti rantaa. Aurinkorasvaa, aurinkorasvaa ja aurinkorasvaa... ja silti mä taas paloin!! En vaan ikinä onnistu tässä asiassa...

Hipiän polttamisen jälkeen seurasi AloeVera -tauko hostellin vuoteella, kun hölväsin kipeää, punaista ihoani viilentävällä geelillä ja uikutin että miten tässä taaaaaas kävi näin... Tämän pienen välikuoleman jälkeen suunnattiin Annikan kanssa illalliselle rantakadulle.(Kyllä, rakkaat ystäväni, kuvassa on minä. Ja kyllä, minulla on ylläni valkoiset housut ja turkoosi paita...)

Maanantai-iltana ei jaksanut ryhmä rämä lähteä mihinkään clubeille hillumaan. Siispä ilta vietettiin rauhaisasti hostellin terassilla korttia pelaten ja sontaa jauhaen, sekä nauraen aussille joka hävisi rahansa pokerissa yhdelle korttivelholle. Sen siitä saa kun lähtee pelaamaan itseään paremman kanssa rahasta.

Ti 14.4.
Sattuneen ihonpolttamisen myötä ei tämä neiti kyennyt lähtemään enää rantaelämää viettämään, siispä oli vedettävä päälle ihoa suojaavat vaatteet ja tyydyttävä aktiviteetteihin jotka eivät edellyttäisi yhtään sen vähempiä vaatekerroksia. Päädyin siis kävelemään ympäri ämpäri South Beachiä, ihmettelemään paikallisten hupsuja, värikkäitä asumuksia ja yksinkertaisesti vain nauttimaan paahtavasta kuumuudesta.
Oli aivan ihanaa vain kävellä ympäriinsä musiikkia kuunnellen. Sai rauhassa fiilistellä sitä ettei ollut kiire yhtään minnekään. Loma!

Illalla lähdettiin sitten viimeistä kertaa syömään illallista South Beachin rantakadulle. Loman kunniaksi oli aiheellista tilata drinksu, joka sitten olikin astetta isommanpuoleinen...Ruokailun jälkeen lähdettiin ihmettelemään hämärtyvää rantaa, ja koska jättidrinkkini ei vielä ollut juotu, toi tarjoilija mulle ämpärin ja kannen, että sain ottaa juoman mukaan! :DLeikittiin Annikan kanssa hengenpelastajia...Ja ihasteltiin hämärtyviä maisemia...Pimeyden laskeuduttua suunnattiin hostellille ihmettelemään menoa ja pohtimaan jaksaisiko sitä mihinkään enää lähteäkään.

Hengailun jälkeen osa porukasta lähti jonnekin clubille (plaaaaah, mulle alkaa housemusa riittää) ja aulaan pöllähti pari paikallista jannua jotka oli hostellinpitäjien kavereita. Niillä oli sitten tiedossa joku pieni rock-klubi vähän matkan päässä, joten mehän lähdettiin sinne vielä katsastamaan meininkiä vikan illan kunniaksi. Tämä pikkuluola oli ihan mun makuun. Pieni ja tyylikäs mesta tarjosi livemusiikkia vielä silloin yhdeltä yölläkin ja meininki oli ihanan rentoa. Hieno päätös tälle lomalle.

Ke 15.4.
Viimeiset tunnit Miamissa! Lento lähtisi vasta illalla joten aikaa auringosta nauttimiselle oli vielä jokunen tunti. Aamiaisen jälkeen koitin istuskella puistoissa palmujen alla, mutta luontoäiti päätti kiusata vielä pienellä sadekuurolla (jollaista ei muuten oltu nähty sitten saapumisen) ja karkasin sitten kahvilan terassille. Ukkosmyrskyn laannuttua lähdin tallustelemaan sinne tänne, kävelin mm. pitkin rantaa aina eteläkärkeen asti.Kiipeilin aallonmurtajalla ja ihmettelin rikkaiden valtavia jahteja satamassa. Lopulta alkoi tuntua siltä että oli auringonpistos lähellä joten suuntasin hostellille valmistautumaan lähtöön. Pian olikin aika sanoa heiheit mahtavalle hostelli-porukalle, palmuille ja lämmölle, hypätä taksiin ja suunnata lentokentälle.

Lentokoneessa simmut painui nopeasti kiinni ja se ihana kuumuus ja turkoosi vesi oli enää kuin unta vain.