maanantai 25. tammikuuta 2010

Se joka kuuseen kurkottaa... (San Francisco 7. - 10.1.) osa 1

Torstaina 7. tammikuuta oli aika taas hypätä bussiin ja jättää Hollywoodin aurinkoinen lämpö taa. Matka kohti pohjoista alkoi, päämääränä Länsirannikon viimeinen etappi, mäkinen San Francisco.

Bussimatka vei koko päivän, ja illalla kävinkin vaan sitten syömässä hostellin lähellä ja otin pientä tuntumaa San Franciscon fiilikseen. Shoppailualueen iso katu tuntui Helsingin Aleksilta. Jotenkin ratikoiden, metron ja amerikkalaisesti rakennettujen katujen yhdistelmä tuntui sekoitukselta New Yorkia ja Helsinkiä. Hassulla tavalla kotoisa olo siellä kaduilla kävellessä siis.

Perjantai-aamu lähti liikkeelle sitten Dylanin turistikierroksella, jota suosittelen enemmän kuin lämpimästi kaikille San Franciscossa vieraileville. Kierros oli kattava, jannu varsin tietäväinen kaupungista ja sen historiasta, ja tunsin saaneeni San Francisco tietämystä aivan koko rahan edestä! Kerrankin kierros, joka täytti kaiken mitä lupasi, ja ihan oikeasti aidolla rentoudella.



 
Upea seinämaalaus Naistentalon seinässä.

Sumu peitti keskustan kun kiipesimme Twin Peaksin huipulle.


Haight-Ashbury -hippikaupunginosassa kello
on aina 4:20, mikä on virallinen pilvenpolttoaika.


Jimi Hendrixin talo Haightilla.

Myös Jonis Joplin asui aikoinaan alueella.

Hippien keskeltä matka jatkui Full House -taloille.
Ne näyttää ihan samalta ku telkkarissa!
 
Myös Mrs. Doubtfire -elokuvan talo löytyi. Se oli
yks mun lemppareista penskana! Siis leffa, en mä talosta tiedä.

Matkalla pääsi näkemään lähestulkoon kaikki mielenkiintoiset nähtävyydet. Eräänä suurimmista tietenkin valtava Golden Gate -silta.





Henkilökohtaisesti mulle kierroksen ehdoton kohokohta oli luonnonpuisto Muir Woods, jossa oli maailman korkeimpia Punapuita. Se oli jotain niin kaunista! Nämä puut ovat yhtiä maailman vanhimpia eläviä olentoja ja siellä keskellä tallustaessa tunsi itsensä jotenkin erittäin pieneksi...

 
 
Mahduin kävelemään sellaisen puun sisään !!

Kierroksen lopuksi Dylan jätti minut ja kasan Aussimatkaajia Chinatownin liepeille, missä menimme sitten yhdessä lounastelemaan kivaan ravintolaan. Tällä puolella Chinatownia vanha ja uusi kohtasivat.


Lounastelun jälkeen tieni australialaisten kanssa erkani, kun minun oli aika suunnata kohti satamaa ja Alcatraz -vankilan kierrosta. Olin jo ennen reissuun lähtöä varannut itselleni liput iltakierrokselle, jolle lautta lähtisi auringon laskiessa. Jännittävää!

Vankila oli mielenkiintoinen kohde, ja vaikka kummituksen eivät kutitelleetkaan niskakarvoja niin siellä oli hirmuisesti nähtävää, ja aika hämyinen tunnelma.


 
 
Suihkutila oli aika karu. 
 
 
 
Pari hömelöä koitti karata tehden tunneleita.
 
Eristyssellien osasto. Käytävän päässä
vielä kopit mihin ei oven sulkiessa pääse
edes valo. Enpä tahtoisi sinne joutua koskaan!
 
Sairaalasiivessä hoidettiin flunssaiset ja hullut.
 
 
 
 Kaltereiden takana käytävissä partioi aseistetut vartijat.
Vankilan avaimet roikkuivat koukusta vartijoiden nenän alla.
Ne laskettiin käytävän vartijoille vain kun niitä tarvittiin, muuten
kukaan ei kantanut avaimia mukanaan.

Alcatrazin reissun jälkeen oli jo myöhä ja hämäräistä. Kävelin satamasta kohti hostellia, nautiskellen katujen kotoisasta fiiliksestä. Seuraavana aamuna olisi herätys kukonlaulun aikaan, suuntana Yosemite -kansallispuisto!

2 kommenttia:

piunu kirjoitti...

Tuohon Alcatrazin rinnalle kun pistää Suomen valtion hotellin ni aika samoissa mennään =))

Susette kirjoitti...

Ite justiinsa suunnittelen San Franciscon reissua elokuulle ja et usko kuinka nostatat matkakuumetta!!! :D