Seuraajaa etsimässä

Viikot vilistää kauheaa vauhtia eteenpäin ja aika Amerikassa alkaa käydä vähiin. Työt olisi tarkoitus lopettaa marras-joulukuun vaihteessa ja sitten suunnaksi otetaan länsirannikon ihmeet. Vuodenvaihteen jälkeen tämä tyttö lähetetäänkin sitten piakkoin kotio. Töiden loppuminen on alkanut viime päivinä konkretisoitua uuden Au Pairin metsästyksen muodossa, kun host-äidin kanssa käymme läpi kandidaatteja hommaan. Olen nyt ollu aktiivisesti mukana seuraajan etsinnässä, ja tuntuukin oudolta ja samalla käsittämättömän jännittävältä olla tällä puolella hakuprosessia. Lueskelen tyttöjen hakemuksia ja eilen perjantaina jopa puhelinhaastattelin kahta tyttöä (Sveitsistä ja Brasiliasta)! Uteliaana sieluna toki pengoin host-äitini internetprofiilista myös oman hakemukseni esiin, ja voi luoja miten hauska oli lukea niitä juttuja mitä sinne oli silloin joskus puolitoista vuotta sitten kirjoittanut! Valokuvasivuista puhumattakaan...

Tuntuu hölmöltä ajatella, että joku kohta tulee tänne minun tilalleni. Tekee nämä minun hommat ja ottaa hoidettavakseen nämä ”minun lapset”.

Uuden tytön metsästämisen lomassa on toki täytynyt myös hoitaa ihan normaalit arkihommatkin. Nyt koulujen alettua vaihtelua päivissä on suhteellisen vähän, kun viikot toistaa samaa rutiinia. Epämukavan vaihteluannoksen viime viikkoon toi nuoremman pojan sairastuminen, kun herra oli kotona kuumeessa kaksi päivää. Eihän siinä muuten mitään, mutta kun se meinasi sitä että allekirjoittanutkin oli jumissa neljän seinän sisällä, niin meinasi vähän mökkihöperyys iskeä. Olin niin tavattoman kiitollinen kun vihdoin perjantaina poika meni kouluun ja minulla oli mahdollisuus mennä ULOS.

Viikko flunssaisessa talossa ja lauantaina oli ihanaa päästä tuulettumaan. Lähdettiin suomalaisella porukalla New Yorkiin katsomaan Stand Up -komiikkaa, sille samaiselle klubille jossa oltiin Saijan synttäreitä juhlistamassa. Ilta oli varsin onnistunut ja vatsan kipeytyminen runsaasta nauramisesta oli taattu. Nauruannoksen jälkeen kävimme vielä muutamalla lasillisella kantakuppilassa Villagessa, ennen kuin suuntasimme kukin kotio nukkumaan.

Tämä viikko onkin sitten ollut Amerikan-siskoni Emmin viimeinen, ja sen kunniaksi olemme kaverin kanssa mm. pilailleet Emmin kustannuksella (josta saimme sitten kyllä maksaa kun Emmi kosti alta aikayksikön) ja torstaina oma host-äitini tahtoi pitää Emmille läksijäis-grillailut joten nautittiin hyvästä ruuasta, seurasta ja herkullisesta kakusta perheporukalla. Olin kauhean kiitollinen host-äidilleni moisesta huomionosoituksesta, se on välillä kyllä ihan maailman paras.

Tämä viikonloppu on lähtenyt käyntiin railakkaasti. Eilen perjantaina mentiin pienellä kaveriporukalla istumaan iltaa New Yorkiin ja oli kyllä hauskaa! Nyt istun tatuointiliikkeessä ja ihmettelen kun kaverin käteen tehdään iiiiiisoa tatuointia. Väkisinkin alkaa itsekin suunnitella oman ensimmäisen tatskan paikkaa. Illalla suuntana taas New York, kun lähdetään tyttöporukalla syömään ja nautiskelemaan syksyisestä Manhattanista.

Maanantaina alkaa meikäläisen viikon loma kun iskä tulee Suomesta pällistelemään New Yorkia ja mestoja missä tytär on viimeiset 15 kuukautta luuhannut. Kivaaaa!