Haastattelu tuli, oli, meni ja minä tykkäsin

Lauantaina oli sitten haastattelun paikka. Ja voi miten miellyttävä kokemus se olikaan! Siis kerta kaikkiaan. Tavattiin haastattelijani kanssa kauppakeskuksessa ja suunnattiin rauhalliseen kahvilaan kupposten ääreen. Haastattelija-neiti oli kovin mukava, itse kolmisen vuotta sitten Au Pairina USA:ssa ollut nuori nainen.

Pöytään istahdettuamme alkoi vähitellen "se virallinen" osuus, jossa haastattelija kyseli minulta lomakkeellaan olleet kysymykset (englanniksi toki) ja minä vastailin (yhä englanniksi) hänen kirjoittaessaan vastaukseni ylös. Ei siinä sen kummempaa. Joitain kysymyksiä joutui kyllä vähän miettimään, että mitä niihin nyt sanoisi, mutta välillä kyllä naurattikin. Esimerkiksi siinä kohtaa kun kysymys kuului että milloin ajattelin mennä naimisiin ja hankkia lapsia. Hei haloo, mistä minä tiedän, ei oo tullu tehtyä aikataulua! No joo. Muuten kysymykset liittyivät esimerkiksi omaan perheeseeni, tulevaisuuden suunnitelmiini, lastenhoitokokemukseeni ja mielikuviini Au Pair -vuodesta.

Kysymysosion jälkeen sain eteeni luetunymmärtämistestin. Pätkä tekstiä joka sitten tuli omin sanoin suomeksi selittää haastattelijalle. No se oli todella läpihuutojuttu, ihan käsittämättömän helppo, jos minulta kysytään. Mutta hyvä niin, ei ainakaan kovin monella pitäisi siitä jäädä Au Pair -hommat kiinni, ehtiihän sitä kieltä oppia sitten paikan päälläkin jos ei vielä ihan suju.

Viimeisenä oli sitten se jonkin sorttinen psykologinen luonnetesti. Teknisesti simppeli juttu, paperilla oli erilaisia väittämiä ja minun piti sitten arvioida asteikolla yhdestä viiteen että kuinka hyvin ne minuun pätevät. Osa väitteistä oli todella omituisia enkä vieläkään oikein tiedä mitä niillä haettiin, mutta toivottavasti nyt osasin ympyröidä "sen oikean pään" numeron. Siellä ne jenkeissä sitten niitä analysoivat ja laskevat pisteitä ja pohtivat ollako tuo tyttö sekopää vai ei. Sweet.

Virallisten sohlaamisten jälkeen me sitten vaan höpöteltiin niitä näitä. Konkari kertoi meikäläiselle omista kokemuksistaan ja minä kyselin kaikkea mitä mieleen juolahti. Oli aivan ihanaa puhua jonkun kanssa joka on siellä jo ollut ja kaiken sen kokenut. Etenkin se oli erityisen hienoa, että kyseinen tyttö oli Au Pair -vuotenaan vaihtanut perhettä ensimmäisen kahden kuukauden jälkeen kun ei alkanut sujua. Oli helpottavaa kuulla, että vaihtaminen onnistui helposti ja oli erittäin kannattavaa, sillä uudessa perheessä vuodesta tuli mahtava.

Haastattelun yhteydessä annoin hakupapereihin kuuluvat liitteet jotka lähtivät nyt sitten myös toimistolle, ja pian siellä pitäisi olla koko meikäläisen profiili koossa. Nyt pitäisi vain malttaa odottaa. Eikä se todellakaan ole helppoa tahi miellyttävää kun ajatukset huitelee tuolla jossain sekoittaen sopaksi innostuksen, pelon, jännityksen ja odotuksen, ja toinen jalka on jo lentokentällä.