Kohti haastattelua

Viime perjantaina kotona odotti kirje välitystoimistolta. Siellä sitä oli Au Pair -sopimusta sun muuta paperia. Lueskelin sen sopimushässäkän läpi ja hui kiesus kun alkoi kuulostaa pelottavalta. Siellä kun tietysti oli maalailtu myös kaikki mahdolliset kauhukuvat seinille että jos pahin käy. Vai miltä kuulostaa kohta jossa selvitetään kuka maksaa mitkäkin oikeudenkäyntikulut jos käräjille päädytään, jne. Lueskelinhan minä sen tarkkaan läpi, mutta ei kai siinä muuta kuin nimi alle. Meinaan jos tahtoo reissuun lähteä niin allekirjoitettavahan se on. Nyt pitää vaan sitten pitää huoli etten joudu sinne käräjille. Enkä muuten saa liftata, siihenkin sitouduin.

Heti kirjeen plärättyäni, ja yhden yön nukuttuani kilautin sitten naishenkilölle joka oli osoitettu haastattelijakseni. Outojenhankalien työaikojeni myötä päädyimme sopimaan haastattelun ensi lauantaille, siis huomiselle. Kääk! Ja aivan äsken vasta odotin kuumeissani sitä kirjettä (no okei, odotin sähköpostia tai puhelua mutta sainkin kirjeen, ei takerruta lillukanvarsiin) ja nyt huomenna on jo haastattelu. Kamalaa miten aika lentää!

Tänään onkin sitten vietetty pitkästä aikaa koti-iltaa. Lueskelin hakupaperit vielä kertaalleen läpi ennen kuin klikkasin lähetysnappulaa (ja simsalabim ne ovat Au Pair -toimistolla), nyt on perhosia masussa niin etten malta mennä nukkumaan, vaikka olisi jo syytä.

Lähetettyäni hakemuksen ryhdyin askartelutouhuihin ja väsäilin viimeisen osan hakupapereitani, nimittäin kaksisivuisen valokuva-"albumin". Tuli hieno! Vaikka itse sanonkin... Enhän mä meinaa raaskia antaa sitä huomenna muiden liitteiden mukana sille haastattelijalle kun haluan moisen komeuden säilyttää itse!

Nyt on hakemuksen liitteet muovitaskussa järjestettynä ja kaikki käytännön asiat valmiina huomiselle. Vielä kun malttaisi nukkua vähän ja olla liikaa jännäämättä. Vaikka toki yritän torjua jännitystä lähestymällä asiaa siltä kantilta että siinä me sitten vain höpötellään sen mukavalta kuulostaneen naisen kanssa niitä näitä, eikä sen kummempaa. Mutta jostain kumman syystä mun vatsassa, ja etenkin varpaissa, kipristelee silti. Kumma juttu.