Eilen tämä tyttö otti ratkaisevan askeleen kohti rapakon takaista maailmaa. Suoritin nääs sellaisia maksuja mitkä sitoivat minut osaksi Au Pair -ohjelmaa. Aika hurjaa kuulkaas! Pari klikkausta verkkopankissa (katsokaas toisilla se verkkopankki toimii.. köhSampoköh) ja näin oli lupauduttu viettämään elämästään 13 kuukautta jonkun amerikkalaisperheen armoilla kaukana tuolla jossain. Nyt vaan odotellaan kontaktia välitystoimiston suunnilta että pääsen varaamaan haastatteluaikoja sun muita.
Eilisen leijumisen jälkeen todellisuus sitten iski vasten kasvoja kylmän lumen muodossa kun aurausautojen äänet herättivät aamuyöstä. Ikkunasta näki vellovan lumimyrskyn eikä suunnitelmat hoitolapsen puistoon viemisestä tuntuneet enää edes realistisilta. Urheana myöhemmin aamulla tuulta päin ja lumessa kahlaten bussipysäkille. Ihan näin vinkkinä kanssasisarille ja -veljille: Conversen Chuck Taylor -tennarit eivät todellakaan ole sitten ihanteelliset talvikengät. Väkisinkin siinä jalat kylmästä turtuneena mietti, minne päin USA:ta sitä tulee joutumaan. Onko siellä tällaisia lumikinoksia?
Nyt kun tämä kakara päätti blogi-pelleilyn kerran aloittaa niin uskaltanen luvata jonkin sorttista jatkoa raportoinnille viimeistään siinä vaiheessa kun Au Pair -hommissa tapahtuu edistystä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti