Mieli paranemaan pain

No niin, voisin kirjoittaa vahan vahemman negatiivisen tekstin talla kertaa. Tahan ihan alkuun kerrottakoon etta omassa tietokoneessani on virus valloillaan niin, etten pysty silla nettiin menemaan, joten nyt on paivitettava perheen koneelta, siksi puuttuu kaikki veikeat pisteet aan ja oon ylapuolelta.

Alkuviikko se menna hujahti viela vahan moksotellessa. Tiistaina tuli ihan itku autossa matkalla treeneihin kun soittimesta tuli arvonnalla Maija Vilkkumaata, ja meinasi tama tytto kaantaa auton ympari ja hautautua petiin. Ajelin kuitenkin sitten treeneihin asti, ja hyva etta ajelin koska siella tuli ihan hirmuisesti parempi mieli. Muuten olin paivan aikana kiehunut kiukusta kun vanhempi se edelleen sohlaa noiden koulujuttujen kanssa. Kavi nimittain niin etta poikien tullessa koulusta kotiin pyysin tuomaan kaikki koulukamat keittioon niin etta ne ovat siina valmiina kun heidan tutorinsa (kay kerran viikossa auttamassa laksyissa) tulee. Kuului "joo joo" ja reput tuli keittioon. Kysyin viela etta onko tuossa kaikki mita tarvitsette niin kuului taas "joo joo". No kas kas, tutor tulee, tyoskentelee ensin nuoremman kanssa tunnin ja sitten on vanhemman vuoro. Jatka istuu poydan aareen niin eikos ensin kulu 15 minuuttia siihen, etta tutor joutuu kaskemaan poikaa jarjestamaan paperit kansioihin kun ne ovat repun pohjalla aivan uskomattomassa mytyssa. Sitten kuuluu kysymys "Onko matikan ja hissan kirjoja?" "Ai nii tota joo ootas kayn hakemassa oho Riikka missa mun kirjat on? Apua en tiiakaan missa ne on oho..." Ja sitten kirjoja etsitaan kissojen ja koirien kanssa joka saakutan huoneesta. Samaan aikaan tuhlataan tutorin aikaa, ja kyseessa on henkilo jolla todellakin olisi parempaakin tekemista kuin odottaa herran kirjojen metsastysta. Ai jumankauta etta mua otti paahan!!

Keskiviikko, siis eilinen, ei viela ollut hirmuisesti parempi. Mulla on muutenkin alkanut hermo menna siihen etta pojat riitelee ihan koko ajan, joka paiva, aina samoista asioisa. Nyt sitten riideltiin eka keittiossa (ja jatettiin mun kiellot ja torumiset aivan taysin huomiotta) ja vahan autossa, sitten kampaajalta tullessa viela kerran kossahti ja mulla meni hermo. Joten ilmoitin etta leikkipuiston sijaan molemmat menevat omiin huoneisiinsa miettimaan miten veljea kohdellaan ja katsotaan sitten miten paiva etenee. Arestin jalkeen piti saada pojat viela suihkuihin ennen isan kotiin tuloa, eika vanhemman kanssa ollut tassa ongelmaa, se nyt tajuaa itsekin etta suihkussa pitaa kayda ja menee kun sille sanoo etta kaypas tassa valissa, mutta nuorempi nyt paatti ettei tahdo suihkutella. Se sitten huutaa ja kiukuttelee ja lopulta heittelee mua pehmoleluilla kun koitan saada sita suihkuun. Uhkailulla ja kaikilla likaisilla keinoilla saan sen suihkun alle, itse istun vessanpytyn paalle ja vaikka kuinka yritan niin en saa kyyneleita pysymaan poissa. Oli niin maailman kurjin olo, enka olisi varmaan voinut tuntea itseani epaonnistuneemmaksi Au Pairiksi. Ja kyllahan sen tietaa, kun se itku mulla alkaa niin en meinaa saada sita kuriin. Suihkusta ulos tullessaan huomasi poikakin etta mulla on punaset silmat ja kyyneleet meinaa valua yha vaan poskille niin alkoi olla hiljasta jannua. Sitten se hopso viela otti ite paperia ja koitti pyyhkia mun silmia kuiviksi. Passitin sen alakertaan ja menin itse omaan huoneeseen vetamaan henkea ja niistamaan, ja kadutti sekin etten saanut itkua pidettya sisallani vaan kyyneleet tuli sen lapsen edessa.

Isan tullessa kotiin se pyysi jos haluaisin tulla niiden kanssa syomaan. Se aikoi kuulemma pitaa puhuttelun pojille kun viikonloppuna oli havaittavissa jatkuvaa nahistelua (no ihanko?!). Siina sitten viela kerroin tamanpaivaisesta jaahysta ja autossa matkalla ravintolaan saikin pojat sitten selittaa isipapalle etta mitas moinen kaytos ja Au Pairin kieltojen huomiotta jattaminen on! Meinasi mullakin tulla yhessa vaiheessa poikia saali, sen verran tuli isalta laksytysta. Minulle mies sanoi, etta seuraavalla kerralla jos eivat yhdesta sanomisesta usko niin mun on heti soitettava sille ja vaikka kaskettava sen sihteerin hakea se pois kokouksesta ja puhelimeen saman tien, ja siina vaiheessa on pojat sitten isossa pulassa. Tuli hyva mieli kun perheen isa oli niin mun tukena. Pojatkin mokotti hetken aikaa mutta kohta me jo pelattiin peukkusotaa ja naurettiin tyhmille jutuille, etta ei sekaan "tyhma Au Pair kanteli iskalle" -tunnelma kauaa jatkunut.

Tanaan on sitten ollut jo parempi paiva. Tuntuu etta eilinen keskustelu vahan helpotti mun omaa oloa kun sai asioita purettua ja sain tosiaan perheen isan tuen omille tekemisilleni. Katsotaan ensi viikolla vielako on pojilla mielessa eilinen keskustelu, mutta ma nyt illalla paatin etta ihan oikeasti sitten soitan sille isalle ja kossautan ne heti jos alkaa sohlaamaan, koska jos annan tan jatkua niin tulee helvetin pitka vuosi. Varsinkin inhottaa tammonen turha sohlaaminen kun ma tiedan etta ei ne pahoja kersoja ole, niille pitaa nyt vaan tehda selvaksi etta mua ihan oikeasti taytyy kuunnella, etta en ma ihan mita tahansa jaksa.

Tanaan on jo torstai, huomenna perjantai ja Pernilla tulee tahan meille yoksi kun lauantai-aamuna pitaa lahtea 6:30 aamujunalla Nyciin etta ehditaan Niagaran reissun bussiin. Jeeee!! Taytyy muistaa ladata kamera :)

Muita kivoja asioita:
- iska soitti tanaan ja siita tuli kamalan hyva mieli
- puissa on kovasti kauniin varisia lehtia (mun pitaa koittaa huomenna muistaa kayda kavelylla ottamassa teille valokuvia!)
- Normanin teknisesta tuesta vastattiin ja annettiin ohjeita miten paasisin siita viruksesta eroon, pitaa illan treenien jalkeen kokeilla niita vahan
- laitoin juuri $100 kayttotililta saastotilille, nyt loppuu tama holtiton kadesta suuhun elaminen!
- veli on lahettamassa tanne yllatysta ja se on musta ihan hirmuisen ihanaa
- kaksi maailman ihaninta ystavaa Suomesta saapuu rapakon talle puolelle kolmen paivan paasta (maanantaina) ja tulee meille viikonloppuna yoksi

Etta onhan niita ilonkin aiheita. Niita ei vaan oikein tahdo nahda silloin kun on mieli maassa, mutta aina se ohi menee, niin tallakin kertaa! :)