Viikko numero ??

Hupsankeikkaa kun viime kirjoittelusta on yli viikko! No nyt tulee sitten pitkä tarina että anteeksi vaan.

Viime viikonloppu meni pääasiassa ihan vaan suuta soitellessa. Lauantai aloitettiin kolmen ruotsalaisen ja yhden brasilialaisen tytön kanssa Ikean ihmemaailmasta! Ruotsalaisuuden mekassa seikkailun parhaaksi anniksi tuli Swedish Food Market, josta löytyi pullokaupalla glögiä!! Olin juuri edellisenä iltana valittanut Pernillalle että tahdon glögiä kun tulee kylmä, mutten tiedä millä ilveellä moista jumalten juomaa saisin tälle puolelle lätäkköä. Ikea pelastaa, siellä sitä on niin paljon kuin neiti vaan jaksaa juoda! Ikeasta jatkettiin matkaa toiselle puolelle motaria ostarille, tarkoituksena mennä illalla leffaan. Kaksi kolmesta ruotsalaisesta katosi kauppahumuun yhdessä hujauksessa kun ne mennä shoppailivat siellä täällä. Minä, Pernilla ja Juliana jumitettiin vähän siellä sun täällä vailla minkäänlaista intoa/rahaa shoppailuun. Illalla käytiin sitten tosiaan katsomassa Nick and Norah's Infinite Playlist -leffa, joka oli oikein kiva peruspätkä. Oli ihan suunnattoman hauska katsoa sitä niiden Nycissä sekoilua tyylillä "hehee olin tuolla viime sunnuntaina"tai "hehee tosta tuun aina kotiin!".

Sunnuntaina oli sitten vuorossa kotijumitusta ja puhelua ystäville kotosuomen puolelle. Kiitos Skypelle taas halvoista puheluista ja anteeksi iskälle siitä että ostan saldoa sen luottokortilla. Puhelun jälkeen kokoilin itseni, taioin peilikuvasta ihmisen näköisen ja suuntasin kohti Isoa Omenaa. Tiedossa oli livemusiikkia à la sisarukset Tegan And Sara. Oioioi <3

Vanhempi poika oli vielä maanantaina Floridassa isosetänsä hautajaisissa, mikä meinasi sitä että sain nukkua aavistuksen pidempään ja tiedossa oli päivä ilman lasten kinastelua. Tarkoitus oli pyhittää päivä kouluaineen kirjoittamiselle (jonka tietenkin sitten jätin viimetinkaan kun palautus oli seuraavana päivänä) Coca-Colan voimin. Puolen päivän jälkeen, kesken tuskaisen tekstin naputtelun (ei oikein sujunut...) puhelin soi ja host-äiti pyytää hakemaan nuorimmaisen kotiin koulusta. Jätkä oli saanut tällin naamaan liikkatunnilla. Pika pikaa päivävaatteet päälle (jep, mulla on tapana hengata yöpissä himassa aivan hävyttömiin aikoihin) ja koululle, mistä noukin ihan hyvinvoivan pojan autoon ja kotiin. Koska tälli kuitenkin osui päähän, ja ilmeisesti aika kovaa, niin illan jalkapallotreenit ja pyhäkoulu peruutettiin hänen osaltaan. Illalla sitten taas keskityin siihen aineen kirjoittamiseen, väsyneenä ja lähes epätoivoisena kun tekstiä ei vaan syntynyt (inhoan omaelämäkertojen kirjoittamista...). Pari tuntia tuskailtuani kaivoin koulupaperit esiin tarkistaakseni muutamia yksityiskohtia ja arvatkaapa mitä?? Palautuspäivä oli TORSTAI ei TIISTAI! Voi luoja että nauratti siinä kohtaa! Hyvillä mielin päätin sitten kirjoittaa aineesta puolet maanantaina, toisen puolen tiistaina ja editoida keskiviikkona. Jes.

Vanhempi poika tuli Floridasta kotiin maanantai-yönä ja oli tiistai-aamuna sitten kovasti väsynyt. Yllätyksekseni jätkä oli kuitenkin hyvissä ajoin aamupalalla, vaikkakin silmät ihan sikkurassa, ja vieläpä ihan omasta aloitteestaan. Aamuun tuli vaihtelua siinä vaiheessa kun olin nuorimmaisen huoneessa laittamassa hänen vaatteitaan valmiiksi ja naapurihuoneesta alkaa kuulua nyyhkytystä. Mietin että kuulen väärin. Sitten kelasin että ehkä poika itkee silkasta väsymyksestä, minä ainakin välillä pillahdan itkuun ihan vaan jos en yksinkertaisesti jaksa. Menin sitten selvittämään mistä oikein on kyse kun noin itkettää niin poika kapsahtaa halaamaan ja sopertaa että on unohtanut tehdä yhden koulutehtävän ja sai pyytää allekirjoituksen edellisestä unohduksesta saamaansa lappuun. Raasu oli aivan paniikissa kun ei todella ollut eka kerta (tästä on nyt käyty keskustelua kohta viikkotolkulla kun se ei saa itseään niskasta kiinni ja arvosanat laskee) ja ei halunnut suututtaa vanhempia. Sillä oli kauhean huono omatunto eikä itkusta tullut loppua sitten millään. No sain sen keittiöön ja totesin että nyt ihan rauhassa soitetaan äidille ja selvitetään asia ettei siinä mitään ja tuo se saamasi lappu tänne niin minä allekirjoitan sen. Lopulta sitten (monien "en tahdo soittaa äitille, onko mun pakko?" -keskustelujen jälkeen) näppäilin numeron ja aloitin puhelun, sitten vasta pistin pojan itsensä selvittämään asiaa. Keskustelun jälkeen se tuli halaamaan ja totesi että "Kiitos kun autoit, kyllä sun täällä olosta kannattaa äitin ja isin maksaa." Tuli sellainen olo että tässä oltiin nyt Au Pairiuden (voiko sanoa noin?) ytimessä. Välikappaleena auttamassa asioiden selvittelyä kun lapsilla menee sormi suuhun.

Tiistai-iltana vietin laatuaikaa jalkapallokentän katsomossa kun nuoremmalla oli peli.
Illalla sitten kirjoittelin aineen loppuun ja koulun sivuja selatessani huomasin että keskiviikkona olisi koululla vierailevana puhujana Ellen DeGeneresin äiti Betty DeGeneres, joka ihmisoikeus kampanjan nimissä kiertelee puhumassa mm. erilaisuuden hyväksymisestä. Sinnehän oli sitten mentävä, ja keskiviikkona hilauduinkin paikalle hyvissä ajoin ja sain jopa hyvän istumapaikan (teatteri oli vähän täysi).

Muuten tässä nyt sitten mitään ole tapahtunut. Pernilla on syöttänyt mulle Terva Leijonia, joita sen suomalainen mummo on sille lähettänyt aski kaupalla. Ne on kyllä nam!

Eilen torstaina oli juutalainen pyhä (taas kerran) ja lasten koulut oli suljettu. Isoisä tuli sitten aamulla tänne jotta minä pääsin omalle tunnilleni. Sainkin sitten vapaapäivän koska host-äiti tahtoi viedä pojat iltapäivällä katsomaan isoisää joka on sairaalasta siirretty hoitokotiin. Iltapäivä meni seuraavaan aineeseen materiaalia kahlatessa. Kun oli puolitoista tuntia lukenut avustetusta itsemurhasta, meinasi kyllä pää haljeta ja rivit vaan pomppi silmissä. Illalla sitten olin Pernillan luona hengailemassa, ja ruotsalaistytöt Ann ja Jonna myöskin liittyivät seuraan tv:tä tollottamaan. Ann tahtoi kovasti opetella suomenkielistä Pää, olkapää, peppu, polvet -laulua, jonka suomenkieliset sanat aiheutti tytöissä aivan hysteeristä naurua (ilmeisesti suomenkieli kuulostaa aivan hulvattoman hauskalta).

Tänään on perjantai <3 Illalla mennään ilmeisesti Annin luo katsomaan leffaa (Pirates Of The Carribben 1), huomisen suunnitelmat on nyt auki kun ajatus huvipuistoilusta kaatui. Pitää mennä sinne joku toinen kerta.

Ai niin, peukut Ahtisaarelle Nobelin rauhanpalkinnosta. Ei sitä suomalaiset ole odottaneetkaan kun jokusen vuoden, tärppäsihän se vihdoin :D