Vapaudenpatsastelua

Vihreä rouva se vaan tuolla lätäkössä seisoo vuodesta toiseen ja pitää soihtua pystyssä. Kyllähän sitä nyt sitten pitää mennä pällistelemään!

Nähtiin siis Tiinan kanssa juna-asemalla ja suunnattiin metrolla rantaan. Seikkailtiin vähän puistossa, josta löytyi mm. Yhdysvaltain laivaston monumentti......sekä varsin hurmaavia, voltteja sun muita Rihannan tahtiin tekeviä nuoria miehiä (ai herkku mitkä pöksyt!).
Moisten viihdykkeiden jälkeen löydettiin vihdoin tiemme lautalle, joka kuljettaa kansaa ohi vapaudenpatsaan (päivän itse patsaalle vievät lautat olivat jo täynnä, mutta tämä kelpasi kyllä meille varsin mainiosti). Voi että sitä ihanuutta kun pääsi kannelle nauttimaan aurinkoisesta päivästä (vaikka osassa kuvista jostain syystä näyttääkin vähän synkältä) ja merituulesta! Sielläpä mie totesin, että samalta se kuulostaa meri täälläkin, eikä ne vaahtopäätkään ole yhtään vähemmän kauniita kuin Suomessa.

No patsas oli... Vihreä!Mutta tulipahan nähtyä lähietäisyydeltä tuokin. Ehkä joku päivä ostan liput etukäteen netistä ja menen ihan patsaalle asti, sieltä saarelta vois löytyä vaikka minkälaista mielenkiintoista museota, varmasti ihan käymisen arvoinen paikka sekin. Kaikki ajallaan.

Reissussa nautin kovasti siitä että pääsi näkemään kaupungin myös merellisestä kuvakulmasta...
...ja mainittakoon muuten ihan erityisesti se, että purjehdus näyttää olevan täällä varsin suosiossa. Manhattanin edustalla oli aivan älytön määrä eri näköisiä ja kokoisia purjeveneitä!

Merellisen ilman jälkeen jalkauduttiin takaisin maakrapujen joukkoon ja suunnattiin askeleemme kohti Sohon katuja. Oi mie tykkään siitä alueesta, pitää mennä toistekin! Ehkä jo ensi viikolla menen kuuntelemaan miekkosia, jotka lauloivat Stand By Me:tä läskibasson säestyksellä.Se oli jotain aivan ihanaa!

Nyt on taas kovasti väsynyt tyttö täällä näppäimistön äärellä (kuten aina Nycin reissujen jälkeen). Taidan painua nukkumaan, huomenna on taas uusi viikko edessä.