Connecticutiin ja takaisin

Niin se tuli kuulkaa kylmemmät kelit. Ei vielä ihan jäätävää, mutta taas kumman talvista. Jo torstaina oli havaittavissa pientä viilenemistä pilvisessä päivässä, ja silläpä sainkin hyvän tekosyyn suunnata ulkoilun sijasta kaverin kanssa ostarille kun lapset oli koulussa. Lallalaa ja sitä rataa, jotenkin mukaan tarttui yhdet aiiiivan ihanat uudet kengät joita olin jo edellisenä viikonloppuna käynyt vähän silittelemässä. (Erästä Suomi-ystävääni shokeeratakseni oli pakko linkittää kuva uusista kenkuroista ;D) Muuten päivä meni omalla painollaan. Vanhempi lapsi haettiin koulusta vasta lähempänä viittä, kun se on mukana koulun näytelmässä ja niillä on nyt kova treeniputki menossa. Muuten sitten hengailtiin poikien kanssa, hoidettiin läksyt ja muita perusjuttuja. Host-isä tuli kotiin ihan ihmisten aikaan ja minä olin siitä kiitollinen. Host-äiti on ollut tiistaista eteenpäin Floridassa työmatkalla ja nyt pyöritellään sitten miesporukalla näitä hommia. Toisinaan se on vähän haaste kun tuolla perheen päällä on paha tapa a)olla ilmoittamatta suunnitelmistaan ajoissa ja b)olla hyvinkin pitkälti reilusti myöhässä sovituista ajoista. Mies on kyllä yllättänyt mut tällä viikolla positiivisesti tässä asiassa, sen verran kivuttomasti on viikko kulunut mun ennakkopeloista huolimatta.

Perjantai sitten olikin taas aurinkoinen, vaikkakin tuuli kävi jo pohjoisesta ja vaati taas talvitakkia. Sain kuitenkin itsestäni pienen kävelypyrähdyksen irti vielä ennen lasten koulusta noukkimista, ja siitä tulikin hirmuisen hyvä mieli. Kolmen hujakoilla sitten penskat kotio, sen jälkeen läksyjen tekoa, huoneiden siivous (kauhea Au Pair kun pistää perjantaina urakoimaan), suihkut ja sitten pakattiin molemmille kamat valmiiksi viikonlopun Philadelphian reissua varten.

Töistä päästyäni lähdin jonkun ajan päästä hakemaan Emmiä ja sitten suunnattiin leffaan. Mentiin katsomaan Confessions Of a Shoppaholic, josta tietenkin saimme hirveästi vatsanväänteitä aiheuttavia naurukohtauksia siinä viljellyn Suomi-huumorin takia. Oli muutenkin paljon hauskempi leffa kuin mitä odotin, joskin ehkä kaksituntisena vähän turhan pitkä (tai sitten mulla oli vaan liian kova vessahätä).

Lauantai-aamuna sitten herätyskello ei tuntenut armoa, kun piti herätä, pakata laukut ja lähteä junalla keskustan kautta Connecticutiin. Ensin siis junalla Manhattanille, sieltä Penn Stationilta siirtyminen Grand Centralille ja sieltä tunti junalla kaverille Connecticutin porholähiöihin.

Aamuhan oli jo alkujaan mun henkilökohtainen perjantai 13. (selkeesti edellisen päivän epäonni oli odottanut vaan purkautumistaan ja se sitten keskittyi tähän lauantaihin) kun kaikki pikkuasiat meni pieleen tässä kotona. Sitten pääsin junalla Manhattanille ja eikös tarvitsemani metrolinja ollutkin poissa käytöstä! Ai ihana! Sadan vaihdon ja ihme sompailun jälkeen selvisin Grand Central -juna-asemalle, noin kaksi minuuttia sen jälkeen kun junani oli lähtenyt kohti määränpäätä; ilman minua! Pienen kiroomisen jälkeen soitin Nadjalle että tulen sitten tuntia myöhemmällä menopelillä, kävin ostamassa lipun, hain jääteen ja mutustin leffaillan suklaarusinoita siinä odotellessani.

Lopulta pääsin kuin pääsinkin perille ja voi kun oli ihana nähdä ystävää pitkästä aikaa! Nadja on siis sellainen saksalainen tyttö tosiaan jonka olen tuntenut jo monta vuotta ja sattuu nyt olemaan samaan aikaan täällä Au Pairina. (Seuraa pakollinen yhteiskuva, sori.)

Nadjan kanssa sitten suunnattiin paikalliselle ostarille, missä seuraan liittyi minulle ennestään tuntematon Sarah, joka oli varsin suloisen oloinen tyttö. Hengattiin siellä täällä ja vaan höpöteltiin sontaa. Syömisten jälkeen tosin oli suunnattava Nadjalle, koska neidin piti työskennellä kuudesta eteenpäin. Siispä edellisiltä vierailuilta tuttujen Lucyn (12), Carolinen (9) ja Abigailin (3) seuraan. Oli taas hauskaa, ne tytöt on aika mainioita! Varsin mielenkiintoiseksi homma meni siinä vaiheessa kun kaksi vanhempaa alkoivat tenttaamaan meiltä totuuksia kukista ja mehiläisistä. Minä sitten peruutin siitä seksi-keskustelusta, kun en sen kummemmin tunne perheen vanhempia ja heidän seksikasvatusperiaatteitaan, ja annoin Nadjan hoitaa sen puolen illasta :D

Lasten mentyä nukkumaan alettiin paikkaamaan aukkoa mun sivistyksessä. Minähän en siis koskaan ole nähnyt kokonaista High School Musical -elokuvaa! Tästä monikin kaverini on ollut niin järkyttynyt, että Nadja päätti korjata virheen ja sarjan ykkösosa pistettiin pyörimään. Siitä saikin väsyneenä aivan hulvattomat naurut. Leffan aikana host-vanhemmat tulivat kotiin treffeiltään ja koska meitä ei enää väsyttänyt, lähdettiin pienen ehostuksen jälkeen läheiseen kuppilaan käymään. Lähinnä siksi, että talossa olisi pitänyt olla turhan varovainen volyymitason kanssa kun lapset oli nukkumassa.

Kuppilassa sai meluta ja viihdykettä tarjosi keski-ikäiset livemusiikin tahdissa joraavat viriilit miehet ja naiset. Oli ne aika hellyttävän näkösiä kun siellä jammailivat. Myös pari Nadjan kaveria osui paikalle ja liittyi sitten hetkeksi seuraan.

Seuraavan aamuna olikin vuorossa jo perinteeksi muodostunut Panera-brunssi, joka tietenkin tarkoitti myös muiden CT-kavereiden liittymistä seuraan. Paikalle pyyhälsivät siis myös (saksalaiset) Janine, Kozi sekä eiliseltä tuttu Sarah. Oli vekkulin kivaa ja siitä suunnattiinkin Kozia lukuunottamatta rannalle ottamaan aurinkoisia valokuvia.
(Riikka, Janine ja Nadja kera kaksi kanuunaa.)
Taivas oli aivan pilvetön ja meri oli niin kaunis että meinasin ihan pakahtua.Paikalla oli myös aivan käsittämätön määrä koiria! Siis kymmeniä haukkuja juoksenteli siellä täällä, ja me saatiinkin vapaana juoksevista karvakuonoista paljon uusia kavereita. Mun ehdoton lemppari oli kuitenkin tämä hurmaava ruttukuono:

Kuvailusession jälkeen lähdettiin vielä aivan hurmaavaan pikkukahvilaan istuskelemaan ja juttelemaan ennen kuin vierailevan tähden (no minä!) juna lähtisi kotia kohti. Tämä pieni kahvila vei mun sydämen aivan täysin. Se oli ihana kaikkine höpsöine yksityiskohtineen! Siellä oli mm. laatikko rakkauskirjeille......kello joka näytti Mars-aikaa......aamun juna-aikataulu töihin suuntaaville kahvittelijoille......kaunis vanha piano......ulko-oven yläpuolella teksti "The Other Side"...
...korkokenkä-tuoli......ovessa lappu jossa kehotettiin pyyhkimään jalat uuden kokolattiamaton hankkimisen vuoksi (oli siis tosiaan kyllä ihan lautalattia :D)......sekä mun EHDOTON lemppari: kassan vieressä purnukka jossa luki "Ongelma-asiakkaiden tuhkat"! :DEttä siellä ei vissiin kannata alkaa henkilökunnalle kauheasti ryttyilemään... Aivan mahtava mesta!

Sieltä sitten piti lähteä juna-asemalle ja suunnata kotiin. Valitettavasti. Olisin taas voinut jäädä vaikka kuinka pitkäksi aikaa, niin kuin aina. Sieltä ei koskaan halua lähteä pois, tykkään niin kovasti olla.

Grand Centralilta kävelin tällä kertaa Penn Stationille, kun oli reilusti aikaa ja kiva, raikas ilta. Väittäisin myös tehneeni ekan julkkisbongauksen, sillä siinä tallustaessa ohitin hurmaavan naisen joka oli pirun tuttu ja jopa siis minä, joka en tiedä mistään muotijutuista yhtään mitään saatoin heti sanoa että joku pirun tuttu malli se on. No googlasin ja löysinkin mielestäni saman naaman ja väitän nyt kiven kovaan että vastaan harppoi itse Kate Moss. Saa väittää ettei ollut Moss, mutta väitän silti että oli. Tai sitten ainakin erittäin häiritsevästi saman näköinen nainen.

Hairahduin myös ostamaan kenkäparin alennusmyynnistä. Ooops! Mutta kun oli niin kauniit ja mulla oli siinä just sopivasti aikaa sovittaa ja siis oli alennuksessa jajaja... No ostin, tekosyyt sikseen, koska teki mieli ja ne oli nätit.

Junalla kotio ja tässä olen nyt lueskellut muiden blogeja ja hengaillut. Pitäisi kyllä mennä nukkumaan koska alkava viikko tulee vaatimaan PALJON energiaa. Lapsilla on nääs koko viikko vapaata koulusta, joka meinaa sitä että ne on täällä mun ilona joka päivä koko ajan. Jee? Toivokaa kaikki oikein kovasti aurinkoisia ja ei-jäätäviä kelejä, niin voin sentään viedä niitä ulos sinne sun tänne. Jos menee kotona istumiseksi niin sitten alkaa riitely ja Au Pair -raasulla menee hermo hyvinkin nopeasti.

Jos selviän hengissä, koitan viikolla päivitellä miten menee!