Taas elossa!

Hip hei se on tiistai!

Maanantaina tosiaan nautittiin ihan kipakantuntuisesta pakkasesta, jota minä tietenkin juhlistin pukeutumalla loogisesti hameeseen (kaikki ne kahdet farkut pesun jäljiltä vielä märkänä). Illalla kuitenkin vedin kerrospukeutumismeiningillä palttoota ja pöksyä päälle niin, että tarkeni käydä Pernillan kanssa kävelyllä nautiskelemassa raittiista ilmasta. Olipa ihanaa tallustella pikkupakkasessa ja katsella jouluvaloja! Parhaat valot lienee tosin vielä tuloillaan, viikon - parin päästä tehdään autoilukierrosta parin tytön kanssa ja käydään kuvaamassa hienoimpia (ja karmeimpia) jouluvaloviritelmiä. Sitä odotellessa!

Tajusin myös siinä illalla ekaa kertaa ihan oikeasti sen että tuo Ameriikan paras ystävä ihan todellakin on kohta lähdössä täältä pois. Ei tuntunut kovin hyvältä tuo oivallus ja autossa matkalla kotiin sitten ajeltiinkin kyynelten takaa. Ei tule olemaan kovin kivaa siinä vaiheessa kun pitää oikeasti sanoa 'hei hei'. Ollee viiminen kuukausi koskaan meidän elämien aikana kun eletään samassa maassa. Se on aika hurja ajatus.

Tänään oli meikäläisen viimeinen koulupäivä, ja loppukokeesta ulos käveltyäni hain Emmin kaffelle moista suoriutumista juhlistamaan. Tulipahan ryystettyä teetä ja taas jauhettua sontaa. Elämän pienet ilot.

Nuorimmaista hakiessa koulusta se jotain venkoili parkkipaikalla.
"Mitä sä oikeen teet?"
"Koitan ärsyttää sua!"
Ookoo, ei siinä sitten mitään, jatkakaa toki harjoitteita! No en suostunut sitten ärsyyntymään, ihan vaan vaikka kiusallani. Hah!

Penskat on ollut nytkin alkuviikon kauhean kunnolla. Alkaa pikkuhiljaa epäilyttää että mitä niille on tapahtumassa ja kuinkakohan kauan tällaista luksusta muka sitten kestää. Tasan varmaan just kun tähän alkaa tottua niin sitten kossahtaakin ja ne taas repii mun hermot tuhannen päreiksi. Mutta nautitaan nyt niin kauan kuin tätä onnea ja yhteistyötä kestää!

Tänään sain itseni piiiiitkän sairastelutauon jälkeen vihdoin taas treeneihin. Ei olis millään jaksanut, mutta sitten tuntuikin kyllä superhyvältä olla taas liikkeellä. Ukko uhkaili laittaa mut näin sairastelun päätteeksi somasti tämän viikon perjantaina vyökokeeseen. Että simmottis! Meillä on vähän eri käsitykset meikäläisen kyvyistä, itse en usko suoriutuvani, se on sitä mieltä ettei mitään hätää. Saas nähdä.

Nyt käy tämä väsynyt Au Pair katselemaan unikuvia, huomenna ollaan taas jo puolessa välissä viikkoa!